Kivipuisto

Kainuun kallioperä

 

Kivipuisto

Kivipuisto sijaitsee Paltamossa Kivesvaaran huipulla ja se on mielenkiintoinen ja elämyksellinen käyntikohde.

Metsänpohjalla kulkee noin 300 metrin pituinen sorapintainen polku, jonka reunoille jykevät kivet on aseteltu. Kivesvaaran upeat maisemat pääsevät oikeuksiinsa polun varrella. Esteetöntä polkua pitkin voidaan kulkea jalkaisin tai pyörätuolin kanssa.

Lohkareiden keruu alkoi heinäkuussa 1992 Paltamon kunnan ja Oulun yliopiston yhteistyönä. Kivipuistoon on koottu yli neljäkymmentä kivinäytettä. Ne esittelevät Suomen ja erityisesti Kainuun kallioperän historiaa ja koostumusta. Lohkareita on saatu lahjoituksina ja niitä on haettu eri puolilta Kainuuta. Eteläisin lohkare on tuotu Sotkamon Talvivaarasta ja pohjoisin Suomussalmen Kurkikylästä. Lohkareet ovat suurikokoisia, tilavuus puolesta kahteen kuutiometriin. Niistä suurin on yli kolme kuutiometriä.

Kivipuisto on muutakin kuin murikoita ja järkäleitä. Paltamon jättiläisten tarina alkaa Kivesvaaralta. Näyttelyn yhteyteen on rakennettu mielikuvitusmaailma, joka pohjautuu tarinoihin ja mytologiaan. 

Kivipuistoa voidaan hyödyntää myös opetustarkoituksessa, sitä on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa geologian asiantuntijoita.

Paltamon kunta on saanut tukea Kivipuiston rakentamiseen Oulujärvi Leader ry:n kautta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Amfiboliitti

Kainuanmäki, Paltamo
Ikä: 2500 – 2800 miljoonaa vuotta.

Kiveä kutsutaan myös nuummiitiksi. Se on melko harvinainen tumma kivi, jossa on hohtavia mineraalisälöjä. Kivi irisoi eri väreissä (sininen, vihreä, kullankeltainen ja kuparinruskea), jonka vuoksi se on kaunis ja erikoinen korukivi. Kivellä uskotaan olevan myös positiivisia terveysvaikutuksia.


Jääkauden viivat kalliossa

Suomessa on ollut viimeisen miljoonan vuoden aikana useita jääkausia. Viimeisin jääkausi loppui noin 10 000 vuotta sitten. Mannerjäätikön kasaantumisalueet sijaitsivat Pohjois-Norjan ja Pohjois-Ruotsin tuntureilla, mistä jäätikkö levisi Suomeen ja aina Keski-Eurooppaan saakka. Mannerjäätikkö oli vahvimmillaan kaksi kilometriä paksu. Jäätikkö kulutti alustaansa ja kasasi moreenia.

Kainuussa jäätikön liikkeen suuntaiset moreeniselänteet, drumliinit ovat syntyneet jäätiköitymisen loppuvaiheissa. Jäässä oli paljon kiviainesta, joka oli irronnut maankamarasta. Jäätikkö liikkui parhaimmillaan 100 metriä vuodessa. Sen valtava massa painoi maankuorta alaspäin ja pohjan hiekkarakeet ja kivenkappaleet hioivat ja naarmuttivat kallionpintoja. Näin syntyivät Suomen lukuisat silokalliot.

Kivesvaaralla näkyy silokalliolla kapeita uurteita, joiden suunta on 310 astetta. Ne ovat syntyneet viimeisen jäätikön kulkiessa Kivesvaaran yli luoteesta kaakkoon.


Kiilleliuskegneissi 

Mekkomäki, Puolanka
Ikä: 2500 – 2700 miljoonaa vuotta.

Mekkomäen vanhan kivilouhoksen kiillegneissi on käynyt läpi ainakin kaksi poimutusvaihetta, joista myöhempi aiheutti kauniin kiharapoimutuksen eli krenulaation. Kiven kiille on biotiittia.


Kiilleliuske

Mekkomäki, Puolanka
Ikä: 2500 – 2700 miljoonaa vuotta.

Tämä hienosti hohtava kiilleliuske sisältää runsaasti biotiittia sekä kvartsia ja maasälpiä muutaman millin paksuisina kerroksina. Kiveä louhitaan rakennuskiveksi.


Ofioliitti

Metelinniemi, Paltamo
Ikä: yli 3000 miljoonaa vuotta.

Tämä kivi löytyy Paltamon golfkentän 10-väylän läheisyydestä.

Tämä serpentiinikiviohkare on muinaisen valtameren kuoren kappale. Se on siirtynyt nykyiselle paikalleen järven pohjan kalliosta. Serpentiinit ovat tummia, vihreitä kivilajeja, jotka koostuvat pääasiassa serpentiinimineraalista. Kivilaji on jähmettynyt lähes 10 kilometrin syvyydellä valtameren kuoressa. Paltamon serpentiinit ovat alueen vanhimpia kiviä (arkeeisia). Ne ovat nousseet syvältä maapallon vaipasta nykyisille sijoilleen.


Ortokvartsiitti

Haapalanmäki, Paltamo
Ikä: 2100 miljoonaa vuotta.

Kainuussa tavataan monenvärisiä kvartsiitteja. Kivesvaaralla kvartsiitti on valtakivilaji.
Tämän punertavan kvartsiitin väri johtunee vähäisestä rautapitoisuudesta. Kivi on täysin uudelleenkiteytynyt kvartsiitti, joka koostuu lähes yksinomaan kvartsista.

Useimmat Kainuun vaarat ovat kvartsiittia, joka kulutusta hyvin kestävänä kivilajina kohoaa muuta maastoa korkeammalle. Kvartsiittikallioilta tavataan monin paikoin kauniita aallonmerkkejä, jotka syntyivät matalaan rantaveteen samalla tavalla kuin nykyään järviemme hiekkarannoille.


Pegmatiittigraniitti

Kivesjärvi, Paltamo
Ikä 1800 miljoonaa vuotta.

Tämä kaunis, punainen karkearakeinen graniitti koostuu punaisesta kalimaasälvästä, kvartsista ja suurista kiillelevyistä. Joskus pegmatiiteissa on harvinaisia mineraaleja kuten berylliä. Nämä kivet ovat yleisiä Kajaanin seudulla ja Kainuun vyöhykkeen länsireunalla aina Puolangan pohjoisosiin asti. Kiveä on louhittu Kajaanin Koutaniemellä.


Serpentiinikivi

Lehmivaara, Kajaani

Serpentiinikivi on näyttelyn vanhin kivi eli ”Metusalem”. Ikä on tuntematon, mutta arvio on yli 3000 miljoonaa vuotta. Kivilaji kuuluu Jormuan ofioliittiin. Se on maankuoren alla olevan vaipan kivi lähes 10 kilometrin syvyydeltä. Kivi koostuu lähes yksinomaan serpentiinimineraalista, joka on magnesiumrikas silikaattimineraali. Sitä esiintyy monin paikoin Kainuun liuskevyöhykkeellä ja myös Kuhmon ja Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeellä.


Ukonkivi

Härmänmäki, Paltamo

Lohkare on lähes kokonaan maitokvartsia. Kvartsi on hyvin yleinen mineraali monissa kivilajeissa ja myös yleisin mineraali maankuoressa. Mineraali koostuu hapesta ja piistä, jotka ovat myös maankuoren kaksi yleisintä alkuainetta.Kvartsia tavataan usein kallioperän halkeamiin syntyneistä kvartsijuonista, missä joskus on myös kultaa. Kvartsi on tärkeä mineraali teollisuudessa. Siitä tehdään lasia, piikiekkoja ja käytetään kelloihin pietsosähköisen ominaisuuden vuoksi.


Vihreäkivi

Härmänkylä, Kuhmo
Kainuun maakuntakivi

Kainuussa vihreäkiveä esiintyy mm. Suomussalmella ja Kuhmossa. Se on syntynyt 2700 – 2800 miljoonaa vuotta sitten, jolloin itäisen Kainuun maankamara oli merenpohjaa. Kivet ovat muodostuneet suhteellisen alhaisessa paineessa ja lämpötilassa tummasta laavasta, joka on muuttunut satojen miljoonien vuosien kuluessa vihreäksi kkloriitista, epidootista tai sarvivälkkeestä.


Vulkaaninen konglomeraatti

Paljakkavaara, Puolanka
Ikä: 2400 miljoonaa vuotta.

Tämä Sariola-muodostuman kivi on polymiktinen eli sen kivilajipallot ovat monesta kivilajista; pääasiassa arkeeisen pohjan ortogneissejä sekä erilaisia Kurkikylän ryhmän laavakiviä. Ortogneissipallot (10 – 15 cm) ovat hyvin pyöristyneitä. Matriksi eli pallojen välinen aines on kiillerikasta.

Ikä: 2400 miljoonaa vuotta

Varhaisproterotsooinen aika alkoi järisyttävissä tunnelmissa kun maankamara alkoi vavahdella ja repeillä Puolangan, Pudasjärven ja Suomussalmen rajoilla.

Tulivuoret purkautuivat ja laavaa ja tuhkaa kerrostui. Vajoamalaaksoihin kasaantui soraa, hiekkaa ja tulivuoren tuotteita.

Alueen erikoisuuksia ovat koko maapalloa käsittävän varhaisproterotsooisen ns. huronilaisen jääkauden aikana kerrostunut soraesiintymä ja kallioperän ikivanhat rapautumakerrokset, jotka ovat nyt kauniita kyaniittikvartsiitteja Suomussalmen Hallavaarassa.

Koillis-Kainuun repeämävyöhykkeen kiviä edustavat lokareet ovat alimpia karjalaisia muodostumia eli Sumi-Sariolan kiviä, joiden joukossa on myös nuorempia Jatulin kiviä:

Metalaava, Korpinen, Pudasjärvi
Lohkareessa kvartsilla ja kloriitilla täyttyneitä huokosia eli manteleita.

--

Konglomeraatti, Väätäjälampi, Pudasjärvi
Suuret pyöristyneet pallot ovat juonikvartsia.

--
 
Dolomiitti, Paljakkavaara, Puolanka
Lohkare on kerroksellinen kvartsia sisältävä dolomiitti.

Kainuu kuuluu Fennoskandian mannerkilpeen. Sen kallioperä on n. 3500 – n. 1800 miljoonaa vuotta vanhaa peruskalliota.Kainuun kallioperä voidaan jakaa vanhempaan arkeeiseen ja nuorempaan varhaisproterotsooiseen alueeseen. Arkeeista aluetta kutsutaan myös vanhaksi pohjaksi, jolle monet nuoremmat sedimentit kerrostuivat.

Idässä Kuhmon ja Suomussalmen alueella kulkee vihreäkivivyöhyke. Vihreäkivet ovat muinaisten tulivuorten merenpohjalle tai kuivalle maalle purkautunutta laavaa ja tuhkaa, joka on muuttunut myöhemmin vuorijonojen poimutuksen alhaisissa paine- ja lämpötilaoloissa vihreäkiveksi. Vihreän sävyn antavat kloriitti, epidootti tai sarvivälke. Kivessä voi olla myös maasälpää, karbonaattia ja kvartsia. Kainuun vihreäkivet ovat 2600 – 2900 miljoonaa vuotta vanhoja. Vihreäkivivyöhyke on 200 km pitkä, noin 20 km leveä ja sen paksuus on jopa 2 km. Vihreäkivi valittiin Kainuun maakuntakiveksi vuonna 1989.

Länsi-Kainuun liuskevyöhykkeen itäreunan kivilajit ovat kiinni arkeeisessa alustassaan. Vyöhykkeen keskellä on ylityöntyneitä kivilaattoja ja sen rakenne on monimutkainen. Vyöhykkeen länsireuna on kokenut voimakkaita muutoksia vuorijonopoimutuksessa. Siellä kivilajit ovat raitaisia gneissejä ja migmatiitteja, joiden joukkoon on tunkeutunut paljon graniitteja. Myös vyöhykkeen pohjoisreunalla on useita ylityöntö- ja siirrosvyöhykkeitä. Kainuun vyöhyke muodostaa ikään kuin suuren poimun, joka on puristunut lähes pystyasentoon kolmen arkeeisen lohkon väliin.

Vyöhyke syntyi varhaisproterotsoisena aikana 2500 – 1900 miljoonaa vuotta sitten. Sen pituus on 200 km, leveys enimmillään Oulujärven kohdalla 60 km ja syvyys on 3 km.

Ikä: 3500 – 2500 miljoonaa vuotta

Kainuun arkeeinen kallioperä on jopa 3400 miljoonan vuoden takaisten vuoristojen juuria. Ikivanhalla arkeeisella maailmankaudella maankuori oli ohut ja olosuhteet olivat paljon kuumemmat kuin nykyään. Maapallolla oli vettä ja valtameriä, tulivuoria, ja jonkinlaista alkeellista yksisoluista elämää.

Kuitenkin Kainuun arkeeiset kivet ovat etupäässä 2600 – 2700 miljoonaa vuotta vanhoja. Useimmat arkeeiset alueet maapallolla ovat kullan, nikkelin, sinkin, lyijyn, kuparin ja timanttien tuottajia.

Tyypillisiä arkeeisia kivilajeja Kainuussa ovat
- vanhemmat graniitin sukuiset migmatiitit
- nuoremmat , migmatiittiset tai vähän muuttuneet tonaliitit, kvartsidioriitit, graniitit ja syeniitit
- vulkaaniset eli tulivuorenkivet kuten vihreäkivi.

Kivipuistossa:

Graniittigneissi, Loukonpuro, Paltamo
Tätä migmaattista kivilajia eli seoskivilajia esiintyy yleisesti koko Kainuussa.

--

Granaatti-biotiittikivi, Nurkkakallio, Puolanka
Alun perin savisedimentt. Runsaasti punaisia granaateja biotiittikiillettä.

--

Maasälpä-kvartsi-kiillegneissi, Varsasuo, Puolanka
Kivessä kiillerikkaat raidat ja kvartsi-maasälpärikkaat raidat vuorottelevat.

--

Stauroliittikiilleliuske, Suksiharju, Puolanka
Lohkareessa on monen sentin mittaisia stauroliittiporfyroblasteja.

--

Metalapillituffiitti, Haapalanmäki, Paltamo
Lohkare on muinaista tulivuoren tuhkaa. Sälöinen mineraali on aktinoliittia.

--

Migmatiitti, Takiankangas, Puolanka
Migmatiittilohkareen punertavat suonet sisältävät runsaasti kalimaasälpää ja tummat biotiittia.

Ikä: 2700 – 1850 miljoonaa vuotta

Magmakivilajit ovat saaneet alkunsa kivisulasta.

Ne jaetaan kolmeen ryhmään:
- Syväkivet eli plutoniset kivet; kiteytyvät syvällä maankuoressa
- Vulkaaniset pintakivilajit; syntyvät maan pinnalla.
- Juonikivilajit; kiteytyvät ylempänä maankuoren rakosissa

Kivipuistossa:

Granodioriitti, Tiukuvaara, Ristijärvi
Lohkare on tasarakeista, suuntautumatonta syväkiveä ja koostuu kvartsista, maasälvistä ja biotiitista. Tunnettu rakennuskivi.

--

Granodioriitti, Pihlajavaara, Ristijärvi
Väriltään vaaleampi granodioriitti sisältäen vähemmän biotiittia. Kivi oli 1990 –luvulla ehdolla Finlandiatalon seinäkatteeksi.

--

Pegmatiitti, Maunuksenmäki, Kajaani
Kivi on karkearakeinen magmakivi, joka koostuu pääasiassa kalimaasälvästä, kvartsista ja biotiitista.

--

Metagabro, Otanmäki, Kajaani
Kivi on Otanmäen rautamalmin sivukiveä, joka koostuu tummasta sarvivälkkeestä ja plagioklaasista.

--

Alkaligneissi, Otanmäki, Kajaani
Kaunis, punainen kivi, jossa on mustaa riebeckiitti –nimistä alkaliamfibolia

--

Metadiabaasi, Pekastinvaara, Kajaani
Kivi sisältää tummaa sarvivälkettä ja vaaleaa plagioklaasia. Diabaasit ovat tunkeutuneet syvältä maankuoreen avautuneisiin rajoihin.

--

Kvartsijuoni, Härmänmäki, Paltamo
Kutsutaan myös maitokvartsiksi ja ukonkiveksi. Juonien kvartsi on kiteytynyt kiven raoissa virranneista vesiliuoksista vuorijonon sisällä.

--

Tonaliitti, Tahvi, Paltamo
Kvartsia, maasälpiä ja runsaasti biotiittia sisältävä suuntautunut kivi, jossa molybdeenihohdetta ja vähän rautakiisuja.

Ikä: 2700 - 1960 miljoona vuotta

Sedimentit ovat kivilajeja, joissa kivennäiset tai eloperäiset ainekset ovat jään, tuulen tai veden vaikutuksesta kerrostuneet sekä paineen ja lämmön vaikutuksesta tiivistyneet kiveksi pitkän ajan kuluessa.

Sedimenttejä syntyy, kun mikä tahansa kova kivi tai löyhä maa rapautuu, ja irronnut aines kulkeutuu ja kerrostuu uusille paikoille kuivalle maalle, virtaaviin tai seisoviin vesiin tai aavikoille. Sedimenttejä voi syntyä myös eloperäisin aineksen kerrostuessa vesistöihin tai soille tai kemiallisen saostumisen tuloksena, kuten suolakerrostumat aavikoille.

Yleisimpiä sedimenttikivilajeja ovat savi- ja hiekkakivet sekä pehmeät karbonaattikivet ja suolakivet. Kainuun sedimenttikivet ovat muuttuneet alkuperäisestä ulkoasustaan jouduttuaan syvälle vuoriston sisään. Siellä on syntynyt monia uusia mineraaleja.

Kivipuistossa:

Granaatti-stauroliitti-tremolitti-kiilleliuske, Lahnaslampi, Sotkamo
Monivaiheisesti poimutettu kivi, jossa on granaattia, stauroliittia ja tremoliittia.

--

Konglomeraatti, Reijuslampi, Puolanka
Polymiktinen konglomeraatti, jonka pallot ovat erilaisia gneissejä ja liuskeita. Lohkare on kulkeutunut todennäköisesti Utajärveltä jäätikön kuljetuksessa.

--

Kiilleliuske, Pakola, Puolanka
Etevästi laatoiksi lohkeava rakennuskivenä käytetty kiilleliuske, jossa esiintyy pieniä biotiittiporfyroblasteja.

--

Kiilleliuske, Pekastinvaara, Kajaani
Arkeeiseen kiilleliuskeeseen on tunkeutunut punaista alkaligraniittimagmaa.

--

Kvartsiitti, Varsavaara, Paltamo
Lohkare on kerroksellinen kvartsiitti, jossa ohuet kvartsirikkaat ja muskoviitti-maasälpärikkaat kerrokset vuorottelevat. Kivessä näkyy myös ristikerroksellisuutta.

--

Kvartsiitti, Pahavaara, Kajaani
Lohkareessa kerroksellisuutta.

Ikä: 1950 miljoonaa vuotta

Ofioliitti tarkoittaa valtameren kuoren kappaletta, joka on siirtynyt kauas syntypaikaltaan.

Kajaanin Jormuan ja Paltamon Leppikosken välillä sijaitsee noin 20 km pitkä ja 5 km leveä tummien syväkivien ja tulivuorikivien alue. Se on ikivanhaa valtameren kuorta ja pohjaa 1950 miljoonan vuoden takaa.

Jormuan ofioliitti syntyi, kun arkeeisen mantereen reuna repesi useiden kilometrien syvyyteen maapallon vaippaan saakka. Repeämään syntyi tulivuoriketju, josta purkautui basalttilaavaa meren pohjalle. Repeämä laajeni koko ajan ja syntyi uutta valtameren kuorta. Lopulta oli syntynyt kapea valtameri.

Valtameren kuoressa (paksuus alle 10 km) kivilajit ovat järjestyneet siten, että syvimpänä ovat kiteytyneet peridotiitit, sitten sen päällä gabrot, diabaasijuonikivet, basaltit ja ylimpänä sedimentit. Jormuan ofioliitti sisältää lähes nämä kaikki kivilajit, minkä vuoksi se on ainutlaatuinen Suomessa ja koko maailmassa.

Kivipuistossa:

Serpentiniitti, Lehmivaara, Kajaani
Tämä arkeeisen vaipan kivi koostuu serpentiinimineraalista. Se kiteytyi syvimpänä merenkuoressa yli 3000 miljoonaa vuotta sitten oliviinirikkaana peridotiittina.

--

Metagabro, Saviranta, Paltamo
Rosopintainen lohkare sisältää sarvivälkettä ja plagioklaasimaasälpää. Ofioliitin toiseksi alimmaisena merenkuoressa jähmettynyt magmakivilaji.

--

Metadiabaasi, Lehvivaara, Kajaani
Lohkareessa on paljon plagioklaasin hajarakeita. Kiteytyi juoniverkostoksi valtamerenkuoressa merenpohjan alla.

--

Metabasaltti, Heinimäki, Paltamo
Lohkare on liuskeinen, vihertävä kloriitti- ja plagioklaasirikas kivi.

Kallioperästä lähtöisin olevat kivet ja mineraalit ovat olleet osa ihmiskunnan koko historiaa. Ihminen on valmistanut niistä rakenteita sekä työ- ja tarvekaluja jo kivikaudelta lähtien.

Malmit sisältävät arvokkaita teollisuusmineraaleja ja metalleja, kuten esim. rautaa rautamalmissa. Teollisessa tuotannossa metallit voivat olla yhtä alkuainetta, kuten esim. kupari, tai koostua monesta metallista ja hiilestä, kuten esim. teräs. Jalokiveksi sanotaan mineraalia tai kiveä, josta tehdään koruja. Louhitut rakennuskivilajit soveltuvat sellaisenaan kaupalliseen käyttöön työstön jälkeen.

Nykyään kivestä saatuja mineraaleja käytetään rakentamisessa, astioiden, työkalujen, koneiden ja laitteiden, paperin ym. valmistuksessa. Yhä uusia alkuaineita haetaan tyydyttämään uuden teknologian tarpeita.

Jatkuva malminetsintä onkin tärkeää, jotta voidaan löytää uusia metallivarantoja tulevaisuuden tarpeisiin.

Kivet Kivipuistossa:

Talkkikivi, Lahnaslampi, Sotkamo
Mondo Mineralsin Sotkamon talkkilouhoksen malmia. Lohkareessa talkkia, vähän kiisuja haarniskapintoja.

--

Dolomiitti, Reetinniemi, Paltamo
Epäpuhdas ”Merijatulin” dolomiitti, jossa on tremoliittisuonia.

--

Mustaliuske, Talvivaara, Sotkamo
Lohkare on kerroksellinen Kalevan mustaliuske, jossa runsaasti rikkikiisua.

--

Rautakivi, Pääkkö, Puolanka
Lohkareessa vuorottelevat noin 5 mm paksut magnetiittirikkaat kerrokset ja kvartsirikkaat kerrokset.

--

Kiilleliuske, Rahikkalanvaara, Puolanka
Tätä kiillerikasta liuskekiveä louhitaan rakennuskivenä ja viedään ulkomaille.

--

Felsinen vulkaniitti, Taivaljärvi, Sotkamo
Metallinkiiltoiset mineraalirakeet ovat lyijyhohdetta, sinkkivälkettä ja rikkikiisua. Kivessä on myös hienorakeisia hopeamineraaleja.

Maapallon iäksi on arvioitu noin 4500 miljoonaa (4 500 000 000) vuotta. Se on syntynyt kosmisista, kaasumaisista aineksista kasaantumisen tuloksena. Aluksi maa oli kylmä massamöykky, joka kuumeni vähitellen. Meteoriittien pommituksen kohteena se tiivistyi ja sisäosan rauta suli. Radioaktiivisten aineiden hajoaminen alkoi tuottaa lämpöä. Lämpöä syntyi niin paljon, että maapallosta tuli kuuma tulipallo, jota peitti syvä ja sula laavameri. Jäähtymisen ja eri painoisten kivien erkaantumisen jälkeen maapallo sai kerrosmaisen rakenteen, jossa on nikkelirautaydin, raskaista mineraaleista koostuva vaippa ja keveistä mineraaleista koostuva kuori.

Kallioperän vanhimmat säilyneet kohdat eli kratonit ovat muodostuneet noin 4000 - 3800 miljoonaa vuotta sitten. Maapallolla oli tuolloin voimakasta magmaattista toimintaa ja laavojen purkautumista. Maapallon meret alkoivat syntymään.

Kainuun kallioperä alkoi muodostua arkeeisella maailmankaudella 3800 - 2500 miljoonaa vuotta sitten. Itä-Kainuu on lähes kokonaan arkeeista kallioperää. Siellä purkautui 2700 miljoonaa vuotta sitten pitkä tulivuorijono, sen jälkeen kun maankuori repesi ja magmaa alkoi virrata vaipasta maanpintaan. Seuraava mantereen repeämä tapahtui Koillis-Kainuussa 2400 miljoonaa vuotta sitten. Myöhemmin Kainuun kohdalla lainehti matala valtameri, johon kerrostui sedimenttejä kuten hiekkaa, savea ja soraa. Viimeinen ja suurin mullistus oli Karjalaisen vuoriston synty 1900 miljoonaa vuotta.

Tämän jälkeen alkoi noin 1800 miljoonan vuoden pituinen kulutuskausi, josta ei ole jäänyt Suomen eikä Kainuun kohdalle lähestulkoon mitään jälkeä. Vuoristo kului ja madaltui, ja kiviaineksia ja irtaimia maita kulkeutui altaisiin ja meriin.

Elämä sai alkeelliset muotonsa noin 3700 miljoonaa vuotta sitten. Mutta vasta kambrikaudella noin 570 miljoonaa vuotta sitten meriin alkoi ilmestyä monimuotoisempia eliöitä. Bakteerien toiminta muutti ilmakehää ja jotkut Kainuun kivilajit ovat niiden aikaansaannoksia.

Kivipuistoon kiviä lahjoittaneet:

Anne Keränen, Paltamo
Raimo Pyykkönen, Paltamo
Sinikka Väisänen, Paltamo
Nestori Konttinen, Paltamo
Timo Kyllönen, Kuhmo
Esa Korhonen, Helsinki
Eero Juntunen, Suomussalmi
Pekka Allinniemi, Puolanka
Viljo Moilanen, Jaurakka
Onni Oksaoja, Kempele

Rautaruukki Oy
Kainuun tiepiiri
Metsähallitus
Yhtyneet Paperitehtaat
Oulaisten Kivi
MRL Pyykkönen
Kotilan Liuske ky
Juuan Dolomiittikalkki Oy
Outokumpu Oy
Finnminerals Oy
Kainuun yhteismetsä

Kivipuisto on toteutettu suureksi osin paltamolaisin voimin. Paikalliset yhteistyökumppanit:

Geologi Teuvo Keränen
Notehill Ky/Pirjo Nuottimäki
Maanrakennus Pyykkönen
Kainuun Sora
Paltamon Metalli
Korsun Teräs
Paikallis-Sähkö
Mainostoimisto B2B,
Kainuun Metsä- ja paikkatieto,
Rockers kivipaja,
graafikko Jukka Laukkanen.

Asiantuntija-apua on saatu Oulun yliopistolta ja Geologian tutkimuskeskukselta.